Pia ja Roger
| Pian blogi

Ensimmäinen matsi

Sydän hakkaa ja hikoilen, vaikka en oikeastaan ole vielä juossut ollenkaan. Asetan pallon vasempaan käteeni, kuten olen tehnyt tuhansia, ja taas tuhansia kertoja. Vääntelen mailaa oikeassa kädessäni ja yritän miettiä, miten se vasaraote menikään. Onko käsi nyt varmasti oikeassa asennossa? Asetun viivan taakse ja vedän henkeä. Nostan vasenta kättä ja tuntuu, kuin siinä oleva pallo olisi muuttunut tonnin painoiseksi, tai kuin joku olisi laittanut sen pintaan tahmeaa liimaa. Pallo irtoaa kädestä vain vaivoin ja lentää vinossa kaaressa väärään paikkaan. Yritän napsauttaa pallon takaisin haltuuni mailalla, mutta lyön vähän hutiin. Pallo karkaa kauemmaksi ja lähden häpeillen sitä metsästämään. Syke on jo aivan tapissa, mailakäsi vapisee. Ei tämän näin pitänyt mennä. Kasaan itseni, hengitän ja mietin, että kyllä tämä pitäisi nyt hoitua. Toinen yritys. Pallo nousee vähän korkeammalle ja riittävän suoraan. Nostan oikean käden syöttöliikkeeseen ja saan aikaiseksi osuman. Keltainen karvapallo ottaa kurssin kohti syöttöruutua, ja vaivoin se ryömii verkon yli pudoten oikeaan paikkaan. Jään hämmästyksissäni ihailemaan suoritustani, ja seuraavaan lyöntiin ehtiminen tuottaa vaikeuksia.

Ensimmäinen syöttöni, ensimmäinen piste elämäni ensimmäisissä ottelussa.

Ja ei, kyse ei ole siitä, että kyse olisi vain ensimmäinen tennisotteluni. Jos koulun liikuntatunteja vuosikymmenien takaa ei lasketa, on kyseessä ensimmäinen kerta ikinä, kun asetun (vapaaehtoisesti) vierasta ihmistä vastaan, tavoitteena laskea pisteitä ja mitellä paremmuudesta.

Siitä on reilu kolme vuotta, kun aloitin tenniksen – ja suunnilleen yhtä pitkä aika on myös ensimmäisestä tennisblogistani. Aikaa on kulunut, ja matkan varrelle on mahtunut paljon hienoja tunteita. Vaikka en cup-matseja olekaan pelannut, olen voittanut itseni matkan varrella monta kertaa.  Olen oppinut itsestäni, liikkumisesta ja tenniksestä yhtä sun toista. Osaavat valmentajat ovat olleet merkittävässä roolissa koko matkan ajan. Valmennuksissa on harjoiteltu niin liikkumista kuin lyöntejäkin – ja myös ihan oikeita pelitilanteita. Ilman kaikkia näitä treenejä olisin ollut ensimmäisessä ottelussani pulassa. Eilisessä matsissa psyykkasin itseäni monen monta kertaa miettien, mitä valmentajani sanoisi minulle. ”Pia, muista olla liikkeessä koko ajan. Pia, muista saatto loppuun asti. Pia, katso palloon”. Hassua, tuntui ihan siltä, että joissain tilanteissa suorastaan kuulin koutsin äänen korvissani. Toisaalta, mielessä kävi myös kaikki ne kenttien reunoilla kuullut jutut siitä, kuinka kasetti menee jumiin ja kuinka vain ne piirtävät, kenellä liitua on….

Mikään pakkohan minun ei olisi ollut lähteä kilpailemaan, mutta ajattelin että matsit suunnilleen samantasoisten pelaajien kanssa täydentävät hienosti sitä opetusta, jota saan valmennustunneilta. Lisäksi uskon, että nämä pelit antavat lisämotivaatiota tehdä myös kaikkea sitä muuta, mikä hyödyttää tenniksessä. Nopeat reaktiot ja liikkuminen ovat yksi tärkeä osa-alue, ja sitä voi hyvin treenata mm. TennisHedmanin Fit4Tennis-tunneilla.

Vaikka olen pelannut vasta kolme vuotta, on tennis antanut minulle paljon. Olen saanut ystäviä, olen saanut uusia yhteistyökumppaneita ja olen tavannut mielettömiä ihmisiä – tenniksen merkitys verkostojen luomisessa ja sosiaalisten suhteiden kehittämisessä on huikea.

Ps. Niin, se ottelu. Takkiin tuli, mutta viimeinen erä oli ajan loppuessa tilanteessa 6 – 6. Ei ihan huono, eihän?

Vauhti • Hauskuus • Oppiminen