Pia ja Roger
| Pian blogi

Ikävä tenniskentälle

Istun sohvalla ja katson loppusyksyn myrskyä. Olen vielä hetken liikuntakiellossa polvioperaation jälkeen.  Vettä tulee välillä vaakatasossa, välillä suoraan ylhäältä. Johonkin aikaan päivästä on vähemmän harmaata kuin toisena. Mieli palaa takaisin Kanarialle, tennismatkan aurinkoisiin päiviin. Silloin päätin varastoida lämpöä ja hyvää fiilistä näitä päiviä varten.

Massakentän muistot lämmittävät mieltä hetken kerrallaan, mutta pakkohan se on myöntää: minulla on hirveä ikävä! Tuntuu, että sekä kehoni että korvien välini kaipaavat takaisin tenniskentälle: kaipaan pallosta kuuluvaa ihanaa ääntä, kaipaan sitä hetkeä, jolloin kaikki muu ympäriltä katoaa ja keskityn vain yhteen asiaan, yhteen osumaan kerrallaan. Kaipaan hikipisaroita, kaipaan jopa niitä #oho ja #hups -lyöntejä sekä treenien jälkeen tulevaa loistavaa fiilistä. Pallonheittoa en vielä kaipaa, ihan niin kauan en sentään ole ollut sohvautuneena.

Ikävää voi lievittää katselemalla tennisaiheisia videoita ja kuvia netistä, lukemalla tenniskirjoja ja tottakai kuuntelemalla kavereiden kokemuksia. Ne ovat kuitenkin vain korvikkeita paremman puutteessa.

Olen aina ollut huono rauhoittumaan ja minulla on aina monta asiaa meneillään. Kun sairausloma on pakottanut minut sohvalle, tuntuu kuin pääni sisälle olisi muuttanut pieni sähköjänis, joka takoo tietään ulos siinä onnistumatta. Tarvitsen liikuntaa, tarvitsen aivojumppaa: tarvitsen tennistä! Onneksi ei mene enää kauan. Tällä viikolla alkaa lihaskuntoharjoittelu, pian heittelen kuntopalloa ja toivottavasti uusi, aivan älyttömän hieno tenniskassini pääsee pian taas olalleni keikkumaan.

 

Vauhti • Hauskuus • Oppiminen