Pia ja Roger
| Pian blogi

Iskulyönti

Tänään harjoittelimme iskulyöntiä. Tämä oli toinen kerta, kun pääsin sitä kokeilemaan. Ei ollut helppoa, ei.

Lähtökohta treeneille ei ollut paras mahdollinen, sillä onnistuin matkalla Taliin tuhoamaan toisen piilolinssini, joten jouduin pelaamaan näkökyky huomattavasti heikentyneenä. Minulla on paha taittovirhe ja pelkäsin, että näen pallon kahtena tai neljänä, mutta niin ei sentään onneksi käynyt. Näin pallon ihan riittävän hyvin, eikä ohilyönneistä voinut syyttää silmiä. Vika oli ihan siinä, että maila ei osunut palloon.

Mutta se iskulyönti. Harjoitus eteni kutakuinkin näin: seisoin keskiviivalla nenä suoraan eteenpäin. Ensin lentolyönti kämmenpuolelle, sitten peruutus kylki eteenpäin kohti korkeuksista tulevaa palloa, iskulyönti, paluu verkolle ja vielä lopuksi lentolyönti rystypuolelle. Ensimmäinen lentolyönti meni ihan kuin oppikirjasta, sitten peruutus katse tiukasti pallossa ja…. Niin. ** sensuroitu**

Oman äänensä kuuleminen radiossa on aika pelottavaa ja joskus hieman kiusallista. Muutaman kokemukseni perusteella itsensä näkeminen televisiossa on kamalaa. Mutta arvaatteko, mikä on vielä pahempaa? Se, että tennisvalmentaja demonstroi vaihe vaiheelta täysin fiaskoksi päätyneen liikesarjasi. Verkon toisella puolella seisoi mies toinen jalka ilmassa ojennettuna kuin modernin tanssin liikkeeseen ja maila kädessä sellaisella otteella, millä voisi pidellä vaikkapa saunavihtaa. Kun tähän vielä lisää sen tiukan etukenon ja hallitsemattoman hyppelehtimisen, halusin muuttua näkymättömäksi. Ymmärsin kyllä pointin. En halunnut näyttää tuollaiselta, en.

Kokosin itseni kentän pinnasta, laskin kymmeneen ja aloitimme uudestaan. Nyt kymmenen iskulyönnin sarjoja niin, että aina välissä piti käydä koskettamassa verkkoon ja sitten heti tavoittelemaan uutta palloa. Harjoituksessa tuli hiki ja sain jälleen erinomaisen muistutuksen lajin vaikeudesta: kymmenestä pallosta osuin hädintuskin puoleen. Tästä ei voi suunta olla kuin ylöspäin.

Aiemmassa kirjoituksessani tuskailin syötön kanssa. Iskulyönnin jälkeen syöttäminen tuntuu paljon helpommalta. En sano, että osaisin syöttää erityisen hyvin tai oikein, mutta tänään karvapallo meni jo muutaman kerran sinne, minne pitikin: oikeaan ruutuun, toiselle puolelle verkkoa. On aika huimaa huomata, että minäkin voin oppia uusia asioita, ja koska lähdin liikkeelle aivan nollasta, on jokainen onnistunut lyönti aina edistysaskel. Tässä vaiheessa sanoisin, että fiilis on yhä täysi kymppi, taidot ehkä viisi miinus.

Vauhti • Hauskuus • Oppiminen