Pia ja Roger
| Pian blogi

Kadonnut kämmenlyönti

Kuuluttelin viikonloppuna kadonneen kämmenlyöntini perään Facebookissa ja käytäväkeskusteluissa tuttavieni kesken.  Luulin jo lyöntieni sujuvan ihan kohtalaisesti, mutta jostain kumman syystä kämmenlyönnit alkoivat jäädä verkkoon yhä useammin.  Alhaalta ylös, tukijalka mukaan, muista saatto… kaikki nämä opit tulivat mieleeni ja yritin niitä parhaani mukaan toteuttaa. Lauantain ryhmässä ainakin puolet kämmenlyönneistäni lähti ihan minne sattuu ja päätyivät joko korkeuksiin tai jysähtivät komeasti verkkoon.  Rysty kulki kivasti, mutta kämmenlyönti oli yhtä tuskaa. Mitä enemmän aloin miettiä asiaa, sitä huonommin lyönnit kulkivat. Kämmen kirjaimellisesti hikoili ja minua harmitti.

Ryhmässä vitsailimme, että tennis on siitä kummallinen laji, että yhtenä päivänä voit olla ihan kuningas ja seuraavana tuntuu, että mikään ei onnistu.  Huonoina päivinä hyvän valmentajan merkitys on erityisen suuri: hän jaksaa valaa uskoa siihen, että huonoja aikoja seuraa aina hyviä aikoja, eikä opitut asiat koskaan katoa kokonaan.

Takaisin kämmenlyöntiin. Tähän asti olen vienyt mailan sivulle ja taakse ja sieltä lähtenyt tekemään lyöntiä. Yhtäkkiä valmentajani piirsi mailalla ilmaan ympyrän ja sanoi, että “tästä lähtien alat lyödä näin”.  Koska en heti vaikuttanut aivan vakuuttuneelta, kaivettiin esille myös lukion matematiikan oppimäärä ja esimerkkejä haettiin myös autolla ajamisesta.

Lähdimme liikkeelle niin, että olimme molemmat verkon samalla puolella ja lyöntiasentoa haettiin pienestä pompusta. Tunsin itseni vähän hölmöksi ja samalla mietin, että olen haukkaamassa liian suurta palaa varsin keskinketaisen motoriikkani huomioonottaen.

Katse palloon, mailan pyöräytys ja…. POKS. Sinne meni. Kauniissa kaaressa verkon yli, mukana oli myös kierrettä. Sama uudestaan, ja uudestaan. Sen jälkeen lähdimme kokeilemaan uusia taitojani kentän takaosasta. Katse palloon, mailan pyöräytys ja ….  SINNE MENI!

Ihmettelin, miksi tällaista lyöntitapaa ei ollut opetettu minulle alusta pitäen. Vastaus löytyi jälleen motoriikasta. Yksi asia kerrallaan, sanoi valmentaja.  Fiilis oli aika korkealla, kun tuntui että viimein olin itse kämmenlyöntieni päällikkö: ne menivät sinne, minne pitikin.

Mutta sitten se rysty. Tällä tunnilla suurin osta rystyistä jäikin sitten verkkoon….

 

Vauhti • Hauskuus • Oppiminen