Pia ja Roger
| Pian blogi

Kuinka erottaa oikea ja vasen

Ensimmäiset treenikerrat pidettiin sisällä: suojassa katseilta ja suojassa ympäristön jekuilta. Kun kesä kuitenkin pisti parastaan ja aurinko viimein paistoi, ei tekosyitä sisällä pysymiseen enää ollut. Niinpä treenit siirrettiin Talin ulkokentälle.

Ennen varsinaista urheiluosuutta minun on varmaan syytä kertoa, että tennishurahdukseni on jo sen verran vakavaa luokkaa, että löysin itseni viikonloppuna kiertelemässä urheilukauppoja. Mukaan tarttui iso kassillinen treenivaatteita. Sanotaan mitä sanotaan, mutta kyllä vaatteilla on merkitystä. Heti tunsin itseni astetta varteenotettavammaksi pelaajaksi, kun marssin kentälle sävy sävyyn olevassa topissa ja hameessa.  Pelaan vielä toistaiseksi lainamailalla, mutta myöhemmin kun vähän (paljon) viisastun, kirjoitan varmasti lisää myös varusteista.

Treeneissä alkaa olla jo mukavasti vähän rutiinia: alkulämmittelyä sekä rysty- ja kämmenlyöntien harjoittelua.  Ihan oikeat pallot (eikä mitkään täpläpallot), uudenlainen alusta ja itsepäisesti puuskissa puhaltanut tuuli lisäsivät haasteellisuutta. Mutta olosuhteiden syyttäminen ei vielä tällä tasolla ehkä ole perusteltua. Ihan ensin minun pitäisi oppia mikä on vasen ja mikä on oikea.

Pahimmat sensuroitavat pätkät pääsivät suustani, kun sekosin jaloistani. Vie maila oikealle, vasen jalka eteen. Ei kuulosta ihan hirveän vaikealta, eihän?  Ei kuulosta, minustakaan. Mutta käytännössä asia on aivan toinen. Seisoin lähellä verkkoa ja tehtävänäni oli palauttaa valmentajan pallo takaisin lentolyönnillä.  ”Ota askel, toinen, vie vasen/oikea jalka eteen…”

Päiväkoti-ikäisenä satutin oikean käteni ja siinä on pieni arpi, mistä koko lapsuuden lunttasin, kumpi on oikea. Nyt, kun käsi puristaa mailaa en ehkä ehdi tehdä tätä tarkistusta. Lienee siis viimein nyt syytä opetella, kumpi on vasen ja kumpi oikea?

Kun neljä kertaa viidestä onnistuin saamaan sen väärän jalan eteen ja lyönnin sijaan sain aikaiseksi epämääräisen huitaisun, olin valmiina heittämään mailan maahan. Mutta taas minua kannustettiin: ”ei ekalla kerralla tarvitse onnistua – kyllä se siitä….”. Ihan vakuuttunut en vielä ole, mutta kotiläksykseni olen kertaillut sitä, kummalla puolella se vasen onkaan.

Vähitellen alan myös uskoa siihen, että ei ole maailmanloppu vaikka vähän mokailee.  Ja sitä paitsi, mahtava valmentajani pitää huolen siitä, että tunti päättyy aina onnistuneeseen lyöntiin: hyvällä fiiliksellä on paljon mukavampi lopettaa treenit.

Vauhti • Hauskuus • Oppiminen