Tervehdys tennisystävämme!
Sain pyynnön kirjoittaa tennispalloon katsomisen helppoudesta ja vaikeudesta – ei mikään helppo nakki.
Kun piste on käynnissä, niin pitäähän sitä seurata missä vastustaja on ja mihin suuntaan hän liikkuu. Tässä kohtaa pelaajat menevät usein metsään. Homman juju on siinä, että vastustajaa voi ja pitääkin seurata, mutta vain silloin, kun pallo on menossa kohti vastustajaa. Kun vastustaja on lyönyt lyönyt pallon meille, on pelinlukutaito tärkeää, jotta osaamme arvioida, mihin suuntaan vastustaja on lyönnin jälkeen liikkumassa. Vastustajan osuttua palloon pitäisi palloa katsoa koko matkan mailan kosketukseen asti, tai ainakin metrin päähän osumakohdasta. Yleinen virhe on, että ihmiset seuraavat vastustajan liikkumista silloin, kun pallo on tulossa itseä kohti. Pelaajan pitäisi havainnoida vastustajan liikkeet ns. kaukokatseella: silmät katsovat palloa, mutta kaukokatseella näemme mitä vastustaja puuhaa.
Toinen tyypillinen virhe tulee syötönpalautuksissa, ohituslyönneissä sekä volleyssä: Katse on tällöin usein siellä mihin pallon haluamme ja taas pokat kolisevat ja virheitä tulee.
Kaukokatseella katsomista voi harjoitella vaikka ihan normaalissa pallottelussa siten, että kiinnitämme huomiota pallon katsomiseen, mutta samalla havainnoimme vastustajaa kaukokatseella esim. minkä väriset shortsit hänellä on. Toinen tapa harjoitella: volleyssa kiinnitetään erityistä huomiota pallon katsomiseen ja lyödään pallo haluttuun paikkaan ilman, että katsotaan valittuun kohteeseen. Tulette huomaamaan, kuinka pallo menee juuri sinne, minne halusittekin sen menevän, vaikka ette katsoneetkaan maaliin.
Tarkennuksena vielä: kaukokatse tarkoittaa sitä, että esim. takarajalla seistessänne katsotte esim. tuomarinpallia, mutta sivusilmällä näette pelikaverinne ja hänen liikkeensä. Myönnän, että se on aika kaksijakoista hommaa, mutta treenaamisen arvoista.
Toivon, että tästä on teille apua. Kysykää lisää, kun törmätään Talissa.
Tsemppiä peleihin!
Terveisin,
Mika