Pia ja Roger
| Pian blogi

Suuntana Maspalomas

Myönnettävä on: nyt vähän jännittää.

Olen lähdössä TennisHedmanin matkalle Kanariansaarille. Tätä matkaa olen odottanut kuin lapsi joulupukkia jo pitkän aikaa. Kun työhommat ovat kerääntyneet jättimäiseksi vuoreksi tai kaikki muu on ärsyttänyt, on mielessä ollut aurinkoinen, kiireetön keidas, jota odottaa.

Ilmoittauduin matkalle pelattuani tennistä ehkä viisi (5) kertaa. Varausmaksun maksaminen oli kuin viimeinen silaus sille tosiasialle, että en ole harkitsemassakaan harrastuksen lopettamista. Matka on toiminut myös mahtavana motivaattorina treenata ahkerammin.  Kun lyönnit ovat menneet minne sattuu, olen koonnut itseni miettien: “pakkohan nämä on oppia matkaan mennessä”.  Aika kuluu nopeasti ja nyt ollaan kohta tilanteessa, jossa minun olisi pitänyt osata pelata, ainakin alkuperäisen suunnitelman mukaan.

Matkalla pelataan tennistä viisitoista tuntia viikon aikana. Se on aika paljon. Prosentuaalisesti koko tennishistoriastani se on valtava määrä.   Onneksi olen oppinut lyhyen, mutta intensiivisen tennisurani  aikana myös, kuinka itselle nauretaan ja kuinka kaikkea ei tarvitsekaan osata heti. 

Suunnitelma on kuitenkin selvä: matkalla pidetään hauskaa, pelataan tennistä ja rentoudutaan. Kolmen lapsen yrittäjä-äidille viikko omaan harrastukseen keskittyen on luksusta, josta sietääkin haaveilla pitkään.  

Seuraava blogipostaus tulee Maspalomasista.

 

Vauhti • Hauskuus • Oppiminen