Pia ja Roger
| Pian blogi

Syöttämisen vaikeus ja ihanuus.

Kyllä se on vaikeaa. Välillä jopa mahdotonta.

Kuinka monta toistoa vaaditaan, että syöttö osuisi ruutuun ja näyttäisi syötöltä?

Koin upean onnistumisen elämyksen sunnuntaina, kun kävin “ihan vaan pelaamassa” valmennustuntien ulkopuolella, ja ensimmäinen syöttöni oli kuin suoraan oppikirjasta. Se pamahti ruutuun sellaisella voimalla, että itsekin hämmästyin. Pelikaverini meni hetkeksi sanattomaksi, sillä hän tietää kyllä, minkälaisen aloittelijan kanssa oli kentälle lähtenyt. Hän luuli jo hetken ihmeen tapahtuneen, kunnes seuraava, sitä seuraava ja sitä seuraavat kymmenen syöttöyritystä todistivat, että salama harvemmin iskee kahdesti samaan paikkaan.

Tenniksessä lähes kaikki on hauskaa, mutta syötön haastavuus tuntuu joskus lähes ylivoimaiselta. Syötössä on monta asiaa, joiden on mentävä nappiin, jotta suoritus onnistuu. Ensinnäkin, pallon on noustava suoraan ylöspäin ja riittävän korkealle. Siinä on haastetta kerrakseen. Muistan, kuinka viime kesän kuljin ympäriinsä pallo taskussani ja aina sopivan tilaisuuden tullen otin sen vasempaan käteeni ja nostin sitä ylöspäin. Välillä se meni suoraan ylös, usein se meni kierteillä metsään.

Sitten on se pallonheitto, joka tukee syöttöharjoittelua. Valmentajani tietää, että jos jotain inhoan, se on pallonheitto. En kuitenkaan ole koskaan aiemmin ymmärtänyt – tai suostunut ymmärtämään – että sitäkin voi harjoitella. Pallon saaminen nolotusrajan toiselle puolelle ei olekaan sisäsyntyinen ominaisuus, vaan sitä voi harjoitella siinä, missä kaikkea muutakin. Syöttöharjoituksissa heiton pituus ei tietenkään ole se ratkaiseva seikka, mutta onhan se ihan hauskaa oman “katu-uskottavuuden” kannalta, että pallo lentää jo vähän omia varpaita pidemmälle.

Treeneissä harjoittelemme pallon heittämistä joka kerta, ja treenit päättyvät lähes aina syöttöharjoitteluun.  Viime kerralla valmentajani kysyi, osaanko hahmottaa asioita matematiikan kautta. Jos lukiossa muutama vuosikymmen sitten suoritetut laajan matikan ja fysiikan opinnot ovat tästä takeena, niin vastaus on kyllä. Ilmaan piirretyt kaaret, kulmakertoimet ja muut laskelmat kertovat, mitä teoriassa pitää tehdä, mutta asioiden käytännön toteuttaminen taitaa vaatia rutkasti muutakin kuin matemaattista osaamista.

Lauantaina osallistuin Leijonaemojen tennispäivään, ja pääsin harjoittelemaan taas uuden koutsin kanssa. Nyt lähdettiin liikkeelle ihan nollasta, ja  syötön osumakohtaa jumpattiin takomalla mailaa seinäpressuun niin, kuin olisi mattoja tampattu.

Nyt siis tiedän, miten syöttö menee matemaattisesti laskettuna, miten se toimii seinään hakatessa – ja näin myös yhden koutsin upean taidonnäytteen: näin se tehdään käytännössä.

Enää tarvitaan ehkä miljoona toistoa, niin nämä kaikki hienot opit saadaan vietyä käytäntöön. Kuulin myös villejä huhuja videoinnista: pistetään suoritus talteen ja analysoidaan, mitä pitäisi parantaa. En ole vielä valmis näkemään itseäni hidastetusti tennismaila kädessä, joten harjoitukset jatkukoon.  

Tennis on upea laji: haastet eivät varmasti koskaan tule loppumaan kesken, mutta onnistumisen elämyksiä ei tarvitse odottaa siihen asti, että kaikki sujuu täydellisesti.  Yksi hieno nosto, yksi napakasti ruutuun osunut syöttö tai yksi voitettu piste antaa intoa jatkaa. Valmentajan oikein valitut sanat tai riittävän realistisesti asetetun tavoitteen täyttyminen tuo motivaatiota ja saa laskemaan tunteja seuraavaan pelikertaan. 

Vauhti • Hauskuus • Oppiminen