Pia ja Roger
| Pian blogi

Tennis – paljon muutakin, kuin pelkkä harrastus

Nyt on kulunut kaksi vuotta siitä, kun ensimmäistä kertaa tartuin tennismailaan. Olen oppinut eri lyöntien perusteet ja leikkimielisissä kisoissa olen saanut jo muutaman pisteenkin voitettua.  Mitä enemmän olen treeneissä käynyt, sitä enemmän olen ymmärtänyt, kuinka alkutaipaleella vasta olen.

Tennis on antanut minulle paljon enemmän kuin vain harrastuksen. Meidän lähikentällämme pelataan kerran viikossa pesäpalloa. Leikkimieliseen pelailuun voivat osallistua kaiken ikäiset lapset ja vanhemmat.  Kaksi vuotta sitten olisin vain vienyt poikani pelaamaan, ja jäänyt itse kentänreunalle räpläämään kännykkääni. Olisin katsonut, kuinka muut heittävät palloa, juoksevat ja onnistuvat – tai epäonnistuvat. Peli olisi silloinkin näyttänyt hauskalta, mutta se ei olisi ollut minua varten. En olisi uskaltanut, en olisi kehdannut, vaikka syvällä sisällä mieli varmasti olisikin tehnyt mukaan.

Tenniksessä olen oppinut, että voin osallistua, vaikka en olekaan täydellinen. Kukaan ei naura, vaikka en aina osu palloon. Jos häviän, niin tekee moni muukin. Sanomista tulee vain siitä, jos ei viitsi edes yrittää.

Olen oppinut heittämään palloa. Matka on pidentynyt vuodessa syöttöruudun verran. Kun koutsi ihan ensimmäistä kertaa pisti pallon käteeni ja käski heittää, olin valmis kaivamaan tunnelin kentältä pois, jos sillä olisin välttynyt heittotreeniltä. Heitin kuin vitsien tytöt, käsi tiukassa taitteessa ja heittoliike lähti olkapään etupuolelta.  Ensin kävimme läpi tekniikkaa, ja sitten vaan paljon treeniä. Joka viikko pallo lentää vähän kauemmas. Ei minulle ollut kukaan koskaan ennen tätäkään kai opettanut – ja silti piiskasin itseäni siitä, että en osaa jotain, minkä kaikki muut taitavat.

Pikkuhiljaa alan myös oppia sitä, että itselleen voi nauraa ja muutkin mogaavat.  Mika kirjoitti omassa blogissaan, kuinka tasaväkisissä peleissä molemmat pelaajat tekevät suunnilleen yhtä paljon virheitä. Enää en morkkaa itseäni jokaisesta menetetystä pisteestä.

Niinpä tänä kesänä pihapesis näyttäytyy minulle mahdollisuutena pitää hauskaa ja liikkua muiden kanssa. Uskallan nyt mennä mukaan, koska tiedän, että pystyn ja osaan ihan riittävästi.

Se on ihan valtavan iso juttu. Tiedän myös, että kaltaisiani ihmisiä on monia muitakin ja heille haluan sanoa, että lähtekää rohkeasti mukaan, olipa laji mikä tahansa.

Tenniksen voi aloittaa ihan nollasta ja ainoa riski, mikä siihen liittyy on se, että saa uusia ystäviä ja sekä kunto että itsetunto nousevat.

Vauhti • Hauskuus • Oppiminen