Pia ja Roger
| Pian blogi

Tennistä tennismatkan jälkeen

 

Upeasta viikosta Gran Canarian auringon alla on jäljellä rusketusraidat ja paljon hienoja muistoja. Viimein tuli myös aika testata, jäikö mailanvarteen uusia taitoja ja näkyykö 15 tuntia pelaamista jossain muuallakin, kuin naarmuina polvissa ja pisamina nenänvarressa.

Ensimmäinen tunti sisällä Talissa tuntui kummalliselta. Kukaan ei katsellut kentän reunalta, pallo pomppasi sisäkentästä hallitummin, aurinko ei häikäissyt eikä tuultakaan voinut syyttää kentän rajojen ulkopuolelle pompanneesta lyönnistä.

Alkulämmittelyn jälkeen siirryimme tekemään kämmen- ja rystylyöntejä. Ihan perusjuttuja, samaa, jota olin tehnyt jo kymmeniä kertoja. Jokin oli kuitenkin erilaista.  Tein kämmenlyönnit sen kummemmin asiaa ajattelematta – ja noin niinkun omasta mielestäni homma toimi ihan hyvin. Hetken päästä valmentajani lopettaa pallojen syöttämisen ja kysyy: “ai, sä olet siirtynyt avoimeen lyöntiasentoon”. Hetken kesti miettiä, mistä nyt oli kyse ja mitä tein eri tavalla, mutta sitten muistin Kanarialla opittuja asioita ja mainion vertauksen siitä, että matka pallolta toiselle on kuin kävelisin jääkaapin ja pöydän väliä: mahdollisimman yksinkertaisesti, mahdollisimman helposti. Sitten totesin, että kyllä, nyt kokeillaan tällaista välillä. Mielessäni mietin, että kuulostipa ihan prolta muuttaa suljetusta avoimeen lyöntiasentoon.

Tunnin lopuksi harjoittelimme syöttämistä. Ensimmäiset kymmenen palloa menivät niin huonosti, että kuvittelin etelän auringon sulattaneen vähäisetkin taitoni. Säheltämisestä sisuuntuneena kokosin itseni ja päätin näyttää, mitä oikeasti osaan. Laskin viiteen ja syötin. Syötin toisen, kolmannen ja neljännenkin kerran. Kaikki ruutuun. Valmentajani totesi, että lyönti oli tunnistettavissa syötöksi ja rytmi oli löytynyt. Mahtavaa! Vanhakin siis todella voi oppia.

Toinen pelikerta oli ryhmässä, jossa pelikaverini kehui lyöntejäni. Tunsin itsekin, että muutaman kerran osuma oli juuri sellainen, kuin pitikin. Tästä on pakko päätellä, että viikon intensiivisestä treenaamisesta todella oli hyötyä.  Paitsi tekniikkaa ja taitoja, opin myös tuntemaan upeita ihmisiä, opin paljon uutta tennikseen liittyvää – ja vähän siihen liittymätöntäkin – ja sain muistoja, jotka kantaa varmasti läpi marraskuun harmauden ja räntäsateiden.

Ensi vuonna uudestaan, se on varmaa.  Lähde sinäkin mukaan!

Vauhti • Hauskuus • Oppiminen