Pia ja Roger
| Pian blogi

Tennisviikkoni: ihan ok, mutta ei mitään glamouria.

Viikossa on seitsemän päivää ja minun seitsemään päivääni mahtui viime viikolla viisi tuntia tennistä. Tai no, viisi tuntia pelaamista ja ehkä toiset viisi (tai vähän yli) tuntia kaikkea muuta asiaan liittyvää.

Nyt, kun polveni alkaa olla kunnossa, olen päättänyt tehdä parhaani välttyäkseni uusilta vammoilta. Lisäksi haluan muutenkin enemmän voimaa ja ketteryyttä. Kuntosaliharjoittelu ei ikinä ole ollut mikään hauska asia minulle, joten palkkasin itselleni fysiikkavalmentajan huolehtimaan siitä, että teen oikeita asioita oikealla tavalla.  Tavoitteena on saada erityisesti reidet, pakarat ja keskivartalon lihakset parempaan kuntoon.  Aloitimme projektin maanantaina 1,5 tunnin treenillä.

Olen käynyt toisinaan pelaamassa Tiistaiklubissa, joka kokoontuu tiistai-aamupäivisin.  On hauskaa pelata eri valmentajien kanssa erilaisissa ryhmissä. Jokaisella on aina jotain uutta annettavaa, uusi tapa sanoa vanha, tuttu asia tai aivan uusi näkökulma haasteelliseen asiaan.

Keskiviikkona pelasin kahdestaan tutun valmentajani kanssa, ja silloin maanantain treenit alkoivat tuntua reisissä ja takamuksessa niin, että liikkumiseni kentällä oli kaikkea muuta, kuin ketterää. Vaikka kuinka olin venytellyt, olin kankea kuin tennisverkkoa pystyssä pitävät kepit.  Koutsi totesikin suoriutumisestani kentällä, että ”ihan ok, mutta ei mitään glamouria”.

Torstaina oli lepopäivä, mutta perjantaina vietin lähes koko päivän Talissa ensin töitä tehden ja illalla kävin vielä pelaamassa Tiistaiklubista tutun pelaajan kanssa. Otimme kentän kahdestaan ja harjoittelimme ”ihan oikeaa” pelaamista: syöttämistä, pistelaskua ja sijoittumista kentälle. Aika säätämistähän se oli, mutta kivaa treeniä kuitenkin.

Lauantaina kärräsin lapset Superminijunioreihin ja itse menin omaan vakioryhmääni. Meillä on muodostunut kiva ryhmä, jossa hyvin huomaa, kuinka voi olla päivästä kiinni se, sujuvatko lyönnit vai eivät: tänään kulkee yhdellä, ensi viikolla toisella. Ryhmän jälkeen hiki oli jo hyvin pinnassa, mutta en lähtenytkään vielä viikonlopun viettoon, vaan hipsin toiselle kentälle jatkamaan.  Viikko sitten käynnistyi Leijonaemojen oma tennisryhmä, ja koska siellä oli sairaustapauksen vuoksi paikka tyhjänä, päätin käyttää tilaisuuden hyväksi – olenhan Leijonaemo, eli erityislapsen äiti, itsekin.  Viikon viimeisellä tennistunnilla ei kuitenkaan puhuttu arjen haasteista, vaan keskityttiin saamaan pallo takaisin verkon toiselle puolelle mahdollisimman hyvin: rajojen sisään, riittävän matalalla ja iloisella fiiliksellä.

Lauantai-iltana maila vaihtui biljardikeppiin, mutta kuinkas ollakaan – jutut pysyivät tenniksessä. Juttelimme bilispöydän äärellä tenniksestä ja erityisesti tennismatkasta, jolle kaikki me suunnittelimme lähtevämme ensi syksynä.

Tennisviikon kruunasi vielä sunnuntai, jolloin kävin Talissa katsastamassa pelejä ystäväni kanssa.  Kaupungilla vietetyn lauantai-illan jälkeen katselu olikin paras lajivalinta viikon viimeiselle päivälle.

Tällainen oli minun tennisviikkoni – nyt seuraa pääsiäistauko, jonka aikana on ehkä keskityttävä vähän muihinkin asioihin. Onneksi tennisvaatteita myyvät nettikaupat ovat aina auki.

Vauhti • Hauskuus • Oppiminen