Näin Australian avointen jälkimainingeissa ajattelin tällä kertaa kirjoittaa ottelupelaamisesta.
Kuten Roger Federerkin haastattelussa ennen ja jälkeen voitetun loppuottelun totesi: vastustajien ollessa taidoiltaan näin tasaväkisiä, kyse on loppujen lopuksi henkisestä pelistä.
Kaikki, jotka ovat joskus pelanneet kilpaa, tasosta riippumatta, tietävät mitä ”tunnel vision” on. Se on se tunne, kun pelin tiimellyksessä ei hahmota vastustajan kenttäpuolta saati vastustajaa selvästi. Kiire on kauhea, henki ei kulje eikä mitään pelisuunnitelmaa ole – muuta kuin yrittää lyödä pallo takaisin. Paniikki iskee!
Tämä kaikki edellä mainittu on harhaa, koska asia on meidän korviemme välissä. Harhaa siksi, että treeneissä ihmiset lyövät palloa huomattavasti kovempaa kuin matseissa, koska haluavat välttää virheitä. Matsissa on pelaajalla siis todellisuudessa paljon enemmän aikaa. Treeneissä ehtii palloon kuitenkin paremmin ja kentän näkeminen on skarppia ja pelitaktiikkaakin ehtii miettimään.
Kaikki johtuu tietenkin jännityksestä: hengitys on pinnallista, jolloin väsymme myös nopeammin. Kun pelaaja ei ehdi palloon, kuulen hänen usein sanovan: olet hidas, juokse kovempaa! Tässä mennään metsään, homma menee sähläämiseksi ja peli romahtaa kuin korttitalo.
Ratkaisu ei ole helppo, mutta tässä muutama vinkki: ehdotan, että ensi kerralla, kun näin tapahtuu, pysähdy hetkeksi, vedä syvään henkeä ja sano itsellesi, että tämä on vain tunne, ei muuta. Rauhoitu ja ala liikkumaan vähemmän, mutta fiksummin. Tennis on 2 -3 askeleen peli ja jos juokset laidasta laitaan kuin hirvi, teet jotain väärin! Ensiksi kiinnitä huomiota siihen, mihin lyöt palloa ja jos vastaus on pitkin linjaa, muuta suunta pääsääntöisesti poikkikentäksi. Onko pallossa yhtään pituutta vai lyönkö pallot syöttöviivan lähelle? Jos näin on, niin yritä lisätä lyönteihisi pituutta esim. pallon kaarta nostamalla. Eiköhän näillä neuvoilla tule lisää aikaa ja vähemmän juoksua.
Kolmas asia on kiinnittää huomiota virheisiisi ts. teetkö liian nopeasti virheen. Jos teet, niin miksi? Yritätkö ratkaisua liian aikaisin, liian vaikeista paikoista? Vaihdatko pallon suuntaa jatkuvasti? Jos vastaus on kyllä, niin PALLO KENTTÄÄN! Voit hyvin lyödä palloa vaikka keskelle kenttää hyvällä pituudella ja antaa vastustajan välillä tehdä ratkaisut. Huomaat, että pelin voimasuhteet alkavat pikkuhiljaa muuttua. Ammattilaiset lyövät 85% palloista n. 2,5 metrin sisään keskimerkistä. Muista, että tennis on ongelmien ratkomista.
Näen usein pelaajia, jotka noituvat ja harmittelevat jokaista menetettyä pistettä. Muista seuraava: jos pelaat suunnilleen samantasoista pelaajaa vastaan, niin ainakin meikäläisen logiikan mukaan vastustajasi pitäisi voittaa n. puolet pisteistä. 6-4, 7-5 ja 7-6 erät ratkeavat vain muutaman pisteen erolla. Tiedostettuasi tämän, et enää joka menetetyn pisteen jälkeen harmittele ja voivottele tapahtunutta. Roger Federer on tästä loistava esimerkki.
Puoltenvaihdossa pitäisi kylmän analyyttisesti miettiä, miksi olen häviöllä ja mitä teen väärin, ja yrittää löytää ratkaisu ongelmaan. Ottelun jälkeen pukuhuoneessa voit sitten vaikka itkeä kohtaloasi, mutta ei kentällä!
Viimeiseksi: mikäli olet ottelussa tehnyt parhaasi ja pelannut hyvin, mutta hävinnyt, olet vain sillä kerralla kohdannut parempasi, jolloin voit hymyssä suin lähteä kotiin. HYVÄ MATSI!
Tässä otteita huippujen tekemistä uskomattoman helpoista virheistä tennismatsissa:
https://www.youtube.com/watch?v=Lat5QcZXLYo
Tsemppiä, viisautta ja malttia peleihin!
Mika